Olen ylpeä Suomesta. Täällä ollaan johdonmukaisesti ja yksituumaisesti Ukrainan tukena. Aina voi tietysti parantaa, mutta verrattuna moniin muihin Euroopan maihin meillä laajasti ymmärretään Venäjän uhkaavan Ukrainan lisäksi myös koko Eurooppaa.
Meillä oli kunnia kotimajoittaa
Viisi päivää sodan alettua meille muutti asumaan nuori ukrainalainen opiskelija. Olen kiitollinen siitä, että saimme tämän kunnian: saimme tehdä jotain konkreettista. Voimattomuus ja pelko viriävät siitä tunteesta, että ei voi tehdä mitään. Me perheenä olemme onneksi voineet, samoin kuin Suomi kansakuntana.
Kun nuori ystävämme oli asunut meillä joitakin kuukausia sanoin hänelle, että hän on tästä pitäen oleva minulle kuin oma poikani ja hän on aina meille tervetullut, kuten oman perheen luokse ollaan. Hän on jo kertaalleen lunastanutkin tämän lupauksen muutettuaan meille myöhemmin toistamiseen. Kun kerroin lupauksestani omalle lapselleni, hänen vastauksensa oli yksinkertaisesti: “Äiti, olen ylpeä sinusta”.
EU-jäsenyys on se polku
Ukrainalle annettavan ase- ja jälleenrakennusavun lisäksi tärkeä eurooppalainen asia on edistää Ukrainan EU-jäsenyyttä. Yhteysryhmä tukemaan jäsenyysprosessia on perustettu – hyvä. Itse neuvottelut on viipymättä aloitettava, sillä mutkia matkaan tulee. On oletettavaa, ettei esimerkiksi Unkarin puheenjohtajuuskaudella ihmeitä tapahdu.
Vaikka Ukrainan EU-jäsenyys toteutuu todennäköisesti vasta 30-luvulla, prosessi on aloitettava. Ukrainalla on paljon hallinnossa kehitettävää, jotta se pystyy täyttämään jäsenkriteerit. Tässä Ukrainaa on kaikin tavoin tuettava: oikeusvaltion rakenteiden vahvistamisessa ja korruption kitkemisessä. Minä haluan päästä juhlimaan Ukrainan EU-jäsenyyttä uuden perheenjäseneni luo Lviviin.
Sota on kauheinta
Sota on olosuhde, joka laittaa ihmisyyden koetukselle. Sodassa ihmiset tappavat toisiaan, eläimiä, ekosysteemejä ja kaikkea sitä kaunista, mihin me uskomme. Elämme nyt sodantäyteistä aikaa, jossa viattomat kärsivät ja toivo on koetuksella. On kuitenkin niin, että sodassakin on säännöt. Niitä Venäjä ei ole noudattanut.
Sota kuin sota, valtioiden vastuulla on siviilien suojelu. Sairaaloiden pommittaminen on rikos, joka on tutkittava ja rangaistava. Sodassa kuoleman mittakaava on niin suuri, että tällaiset perusasiat ovat unohtua. Pitäkäämme huoli siitä, että ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet eivät elä huoletonta elämää, vaan tietävät joutuvansa vielä joku päivä oikeuden eteen.