Sain äänestää Suomen EU-jäsenyyden puolesta kolmekymmentä vuotta sitten. Kiersin paneeleissa haastamassa poliitikkoja kysymällä: “missä kulkevat sinun solidaarisuutesi rajat”. Olen aina haaveillut vapaasta maailmasta ilman rajoja. Siihen vapauteen kuuluu vastuu: pidetään huolta.
Kaikki isot asiat
Uskon edelleen, että kaikki isot ja tärkeät asiat tarvitsevat EU-tason ratkaisuja. Niitä haluan olla mukana etsimässä yhdessä muiden poliitikkojen kanssa, poliitikon parhain taidoin: neuvotellen, yhteistä nimittäjää etsien. Viimeiset vuosikymmenet näyttää EU:n kyenneen jatkuvasti kehittämään ympäristöpolitiikkansa. On tehty rikkidirektiiviä, kemikaalidirektiiviä, yritysvastuudirektiiviä: lainsäädäntöä, joka muuttaa koko Eurooppaa. Tähän eivät olisi kansalliset parlamentit yksin pystyneet.
Vapaa liikkuvuus on tärkeä arvo sekin. Vapaa liikkuvuus on tehnyt Euroopasta alueen, jossa valtionrajat vaihtuvat huomaamatta kansalaisen istuessa junavaunussa. Hoitoon pääsee samoilla ehdoilla tarpeen vaatiessa riippumatta siitä, missä EU-maassa milloinkin sijaitsee. Euroopan kansalaisuus on totta ja olen siitä edelleen innoissani. Olen tehnyt ensimmäisen interrailini 11-vuotiaana, enkä milloinkaan tunnu kyllästyvän mahdollisuuteen matkustaa ja käyttää karttuvaa kielitaitoa. Toivon, että tämä utelias oppimisen, näkemisen ja uuden kokemisen halu leimaisi koko mannerta – ja maailmaa.
Ilmastonmuutoksen, luontokadon ja kuudennen sukupuuttoaallon lisäksi meitä haastavat sodan ja rauhan kysymykset sekä eriarvoisuus. Takapajuisuus, naisten alistaminen ja väkivalta rehottavat maailmassa.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Yhteiskunnallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus olivat ne kysymykset, jotka minut aikanaan sytyttivät politiikkaan. Halusin toimia seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta, eikä se työ ole vieläkään valmis, vaikka lainsäädäntö Suomessa onkin parantunut. Myös minun työni ansiosta. Feministinen liekkini roihuaa edelleen.
Lisäksi halusin ja haluan toimia niiden puolesta, jotka ovat vain vaivoin elannon syrjässä kiinni. Prekariaatin oikeudet ovat yhtä tärkeä ja ajankohtainen teema nyt kuin silloin kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin nostin pätkätyöläisten oikeudet poliittiselle agendalle. Kaikki ansaitsevat työtä ja toimeentuloa.
Maahanmuuttajien oikeudet
Tämän päivän suuria eurooppalaisia haasteita ovat maahanmuuttajien oikeudet, kun alustatalous haastaa työntekijöiden oikeuksia. Se ei tarjoa työntekijälle turvaa sairauspäiviä varten, saati takaa palkallisia lomia, joita ihan kaikki ihmiset tarvitsevat palautuakseen ja elääkseen täyttä elämää. Rasismi ja syrjintä estää ihmisiä saamasta asiallisia työpaikkoja ja pakottaa alistumaan kurjiin työehtoihin.
Kun ihminen menee kauppaan torstaina marraskuussa pitkän työpäivän jälkeen, on hänen voitava luottaa siihen, että tuotteet on tuotettu reilusti. Niin ympäristöä kuin ihmisoikeuksia kunnioittaen. EU-tason ratkaisut ovat tässäkin olleet tarpeen. Viimeisimpänä esimerkkinä uusi EU-lainsäädäntö, jolla parannetaan keikkataloudessa työskentelevien työehtoja. Kun samat paremmat säännöt tulevat voimaan kaikkialla Euroopassa, ei yksikään jäsenvaltio voi nillittää kilpailukykynsä kärsivän siitä, että työntekijöiden oikeudet paranevat ja ympäristön tuhoamista suitsitaan.
Neuvotellen parempi maailma
Tuotannon ja kulutuksen murros haastaa monien toimeentuloa kirjailijoista kaupankassoihin. Meidän on edelleen löydettävä yhteisiä eurooppalaisia tapoja estää ihmisten jakaantuminen kasteihin, joissa toisten osa on osattomuus. Minun Euroopassani naisilla on oikeus aborttiin ja pakolaisilla henkeensä.
Ei ole syytä vaipua epätoivoon, sillä se ei pelasta ainuttakaan taaperoa Välimerestä, eikä palauta hömötiaista oksalleen. On syytä nähdä toivo, ilo ja valo siellä, missä ihmiset neuvotellen rakentavat parempaa lainsäädäntöä ja päättävät rahoituksesta sellaisille asioille, joita maailma tarvitsee. Sinne minä kuulun, siellä on minun vihreä juhlani.