Kehitysyhteistyön leikkaukset ovat moraalisesti ja strategisesti typeriä. Hollannin uusi hallitus on vuorostaan esittämässä jättimäisiä leikkauksia. Kääntääkö Eurooppa selkänsä muulle maailmalle ja jättää pelitilan muille?
Minut on lapsena kasvatettu ajattelemaan, että solidaarisuus kehitysmaita kohtaan on ihmisvelvollisuus. Ensimmäinen koululaukkuni oli kehitysmaakaupasta ostettu kampanjakassi, jossa vaaditiin boikotoimaan Nestleä. Kehitysyhteistyö on ihmisvelvollisuus.
Aavikoituminen on yhteinen asia
Kun menin ylioppilaskunnan toimintaan mukaan ensimmäisenä opiskeluvuotenani, myös kehitysyhteistyöhön osallistuminen kuului silloin samaan pakettiin. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan hanke oli Metsää Mwanzaa. Ennen kuin lähdin lipaskerääjäksi, sain asianmukaisen koulutuspaketin aavikoitumisesta ja eroosiosta. Nämä ovat yhteisiä asioita.
Viime vuodet kehitysyhteistyöharrastukseni on ollut Abilis-säätiö, jolle olen voinut sekä kerätä varoja, että antaa viestintätukea. Abilis on supersankari Kalle Könkkölän perustama järjestö, joka auttaa kehitysmaiden vammaisia puolustamaan omia ihmisoikeuksiaan ja elämään itsenäistä elämää.
Olen vieraillut esimerkiksi Kirgisiassa vammaisten naisten turvakodissa, jossa kaltoinkohdeltuja vammaisia naisia koulutetaan kosmetologin ammattiin ja ollut mukana Tadzhikistanissa kouluttamassa nuoria vammaisia astumaan johtoon ja muuttamaan maailmaa. Nämä kokemukset olivat opettavaisia ja inspiroivia myös minulle.
Kehitys ehkäisee sotia ja pakolaisuutta
Suomi ei ole nyt ainut, joka kuvittelee edistävänsä omaa asiaansa leikkaamalla kehitysyhteistyöstä. Myös Hollannissa kaavaillaan jättileikkauksia aikana, jolloin eriarvoisuus maailmassa on pikemminkin lisääntymässä. Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan kasvavaa painetta pakolaisuuteen, ja taistelu vedestä ja muista elämän kannalta välttämättömistä resursseista vain lisää konflikteja. Kiina ja Venäjä käyvät voittoisaa kilpajuoksua meitä vastaan Afrikassa. Euroopan pitäisi nyt puolustaa demokratiaa, ei pudottaa tumppuja globaalissa etelässä.
Inhimillisesti ja ekologisesti kestävä kehitys kaikkialla maailmassa on myös meidän etumme, sillä kaikki kauhut ja katastrofit läikkyvät myös pohjolaan. Siinä ei auta käpertyminen, saati turvautuminen rasistiseen huuteluun ratikassa. On otettava lusikka kauniiseen käteen: Euroopan on oltava globaalien ongelmien ratkaisija. Se on myös meidän etumme. Lisäksi on helpompi katsoa itseään peiliin iltaisin, kun ei ole toiminut kuin itsekäs mulkku.