Oma lapseni esiintyy tällä viikolla Kallion lukion Spring Awakening -musikaalissa Savoyssa. Sen ensi-ilta oli eilen, ja olen edelleenkin innostushiessä ja ylpeydenonnessa. Rakastan ylipäänsä käydä katsomassa nuorisoteatteria, sillä itseään ilmaisevat ja rohkeasti lavalle nousevat nuoret antavat minulle aina uskoa tulevaan.
Tietämättömyys ei auta
Yksi musikaalin teemoista on se, ettei tyttöä varjele valistuksen puute. Musikaalin yksi päähenkilöistä kuolee laittomaan aborttiin. Laillinen abortti on tärkeä eurooppapoliittinen teema tänäkin päivänä, ja olen mukana My voice my choice -kampanjassa, joka tavoittelee aborttioikeutta kaikille eurooppalaisille.
Aivan teoksen alussa tyttö kärttää äitiään kertomaan, miten lapset tulevat. Hän anelee ja kiristää ja sanoo, että on aivan liian iso uskomaan haikaroihin, mutta äiti ei pysty antautumaan avoimeen keskusteluun ja tyttö jää vaille tärkeitä perustietoja.
Katsoin vastikään arabiantunnilla Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen tuottaman arabiankielisen videon, jossa kehotetaan vanhempia puhumaan lapsilleen päihteistä. Suomenarabiperheissä on monissa haasteena se, että ajatellaan, ettei lapsille pidä puhua näistä “länsimaiden paheista”, seksistä ja huumeista. Kuvitellaan, että jos lapselle ei niistä kerrota, lapset eivät sitten niihin sorru. Näinhän maailma ei mene. Vain avoin keskustelu kaikista ongelmista ja haasteista on ratkaisu.
Kritiikki on tarpeen
Toinen musikaalin tärkeä teema liittyy autoritääriseen koulutukseen. Onneksi latinankielisten litanioiden päähän paukuttaminen pelon ilmapiirissä ei ole enää koulutuksen valtavirtaa, vaan ymmärretään ihmisten oppivan paremmin, kun he kokevat olevansa turvassa ja tilanne on vuorovaikutteinen.
Se tietysti vaatii sitä, että kaikki aikuiset ovat valmiita altistumaan kritiikille. Kun lapsia ei voida hakata hiljaisiksi, heitä on ajoittain kuunneltava. Näin syntyy parempi yhteiskunta. Silti aina ilmestyy niitä poliittisia voimia, jotka kuvittelevat kurin ja väkivallan olevan ratkaisu. Ei ole.