Edellisen biodiversiteettistrategian tavoitteena oli pysäyttää lajikato vuoteen 2020 mennessä. Tässä epäonnistuttiin. Emme saa epäonnistua uuden strategian kanssa, joten emme voi jatkaa saman tekemistä ja odottaa toisenlaista lopputulosta. Lajiensuojelun kannalta ei riitä, että suojellaan vain alueita, vaan täytyy arvioida kunkin suojelua tarvitsevan lajin erityiset tarpeet ja toimia mukaan.
Meidän täytyy suojella lajeja, jotka vielä toistaiseksi ovat elinvoimaisia. Tällaisella suojelulla on parhaat mahdollisuudet onnistua. Liian usein fokus on kaikkein uhanalaisimmissa lajeissa. Ne tarvitsevat suojelua, mutta suojelua ei voi lopettaa, kun lajin tilanne paranee, koska monen lajin parantunut tilanne on riippuvainen suojelutoimista.
Monen elinvoimaiseksi luokitellun lajin tilanne voi heikentyä nopeasti. Esimerkiksi Vuonna 1984 kultasirkun pesimäalue laajeni Suomessa ja lajin ajateltiin levittäytyvän yhä laajemmalle maassamme. Vuoden 2019 uhanalaisuusraportissa laji on todettu Suomessa sukupuuttoon kuolleeksi. Kultasirkku oli 1990-luvulla elinvoimainen laji maailmassa. Nyt se on äärimmäisen uhanalainen, koska sitä pyydystetään massiivisia määriä herkuksi ja maskotiksi.
Lajin oltava elinvoimainen osa luontoa
Sukupuuton uhka kertoo vain yhden tarinan lajin tilanteesta. Monimuotoisuus ei ole vain sitä, että laji säilyy maailmassa, vaan sen pitäisi olla elinvoimainen ja täyttää paikkansa luonnossa. Suokukkoja ja naaleja on maailmassa paljon, mutta jos laji häviää Suomesta, niin Suomessa monimuotoisuus köyhtyy. Lajeja tarvitaan osana elonkirjoa, ei pirstaleisilla alueilla säilyvinä yksilöinä.
Tuotantoeläimiä on valtavasti ja ruoan tuottaminen niille vie hirvittävän paljon maa-alaa. Maailman ruokapelloista yli 80 prosenttia on varattu tuotantoeläinten ruokkimiseen, ja villieläinten osuus maalla asuvista nisäkkäistä on vain neljä prosenttia. Sademetsiä raivataan eläinten rehun kasvatukseen, ja samalla tuhotaan monien eläinlajien elinympäristöt. Lajien suojelun kannalta on välttämätöntä muuttaa ruokailutottumuksiamme eli kuluttaa vähemmän lihaa.
Suojelu kannattaa. Lukuisia eläinlajeja on pelastettu sukupuutolta, kun suojelutoimiin on ryhdytty. Emme ole minkään epätoivoisen tehtävän äärellä, vaan meillä on ihmisen aiheuttama ongelma, jonka ihminen voi korjata.
EU-tason sääntely eläinten etu
Kun tuotantoeläinten hyvinvointia halutaan Suomessa parantaa, usein sanotaan, että ei voi, koska sitten tuotanto siirtyy toisaalle. Jos kuitenkin Euroopan tasolla säädetään eläinten hyvinvoinnista, niin kukaan ei saa taloudellista etua eläinten huonosta kohtelusta. Tällä tavalla voitaisiin myös edellyttää, että EU:n alueelle tuotavien tuotteiden pitää täyttää samat hyvinvointikriteerit.
Ihmiset haluavat kaikenlaisia eksoottisia lemmikkejä. Tämä on uhka monen lajin säilymiselle ja samalla hyvinvointiongelma, koska monelle eksoottiselle lemmikille on hankala taata kunnollisia olosuhteita tai osaavaa hoitoa. Suomeen on hyvinvointilain nojalla tulossa lista sallituista lemmikeistä. Euroopan tasolla olisi syytä tarkemmin säädellä ja valvoa eläinkauppaa suojelunäkökulmasta.
Turkistarhaus olisi syytä kieltää Euroopan tasolla. Myös muiden eläinten häkkikasvatuksen voisi kieltää, kuten esimerkiksi munintahäkit.
ylikulutus lopetettava
Maailman uusiutuvat luonnonvarat käytetään vuosittain loppuun elokuuhun mennessä, eli käytämme luonnonvaroja enemmän kuin ne ehtivät vuodessa uusiutua.
Osa maailman ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä, emmekä voi ajatella, että he vähentäisivät kulutustaan, kun elävät jo valmiiksi niukkuudessa. Väistämättä maapallon resurssien säästäminen tarkoittaa, että eniten kuluttavat vähentävät kulutustaan.
Hiilidioksidipäästöjä lasketaan tuotantopaikan mukaan. Eurooppalaisen ostama t-paita on Bangladeshin päästö, eikä Euroopan. Meidän täytyy muuttaa järjestelmää niin, että taakka kulutuksesta on myös kuluttajalla